Täällä ei osaa kiinaa ja suomen kielikin alkaa tökkiä. Kohta ei tule enää blogipostia. Blogipostia ei myöskään tulisi ilman Kuuttia, sillä pyörisin edelleen Shanghain kaduilla marsun suuntavaiston vuoksi.
Ensimmäinen kokonainen päivä SH:ssa on takana. Tänään klo 10.23 soi huoneen puhelin ja meksikolainen Adres ilmoitti olevansa aulassa. (meksikolainen 37minuuttia etuajassa wtf) Sitten taksi alle ja katsomaan ekaa asuntoa. No sehän me sitten otettiin saman tien, perjantaista lähtien asumme World Union serviced apartmentissa, 10 kerroksessa ja näköala suoraan Jiang Temppeliin. Asunnolta on max kolmen minuutin matka metrolle ja yhdellä metron vaihdolla pääsemme suoraan yliopistolle. Asuntoon kuuluu siivous 3krt viikossa wohoo! Asunto on melko pieni, mutta siellä tuskin hirveästi vietetään aikaa.
Kun asuntoasiat olivat kunnossa vei Andres meidät metrokorttiostoksille, sitten pankkiin vaihtamaan rahaa ja avaamaan kiinalaiset puhelinliittymät. Rahan vaihto kesti varmaan 20min ja passista otettiin kopioita ja osotteita ja puhelinnumeroita piti kirjoittaa viiteen eri paperiin. Tämä sen takia, että poliisit tietävät tasan tarkkaa missä olet tai mitä teet. Sama asia kun avattiin puhelinnumeroita. Itse numerot valittiin masiinasta ja Andres huikkasi, että välttäkää numeroa neljä ja numeroa kahdeksan. Vielä mulle uus puhelin, koska iPhone ei pelittänyt kiinalaisella sim kortilla... Olisi ehkä pitänyt etsiä joku kinu jail breikkaamaan se, mutta uuden samsung minin sain 60eurolla. (en tod tiedä onko aito...)
Itse watsappin asennus uuteen minipuhelimeen oli oma operaationsa kun iso herra Mao on blogannut kaiken... no kuutti vanha nörtti sitten selvitti senkin ongelman ja vihdoin pääsimme syömään Lost Heaven ravintolaan. Olimme lukeneet suositteluja kyseisestä ravintolasta ja voimme vain todeta, että NAM! Todella hyvää ruokaa ja tosi hyvä palvelu. Hintaa 4 eri ruualle, bisselle ja limulle tuli yhteensä 350rähmylää. Vähän kalliimpi mutta ehdottomasti vierailun arvoinen. Tästä vielä raflan nettisivuille: Lost Heaven on the Bund
Illalla vielä kierreltiin Bundin rannalla ja ihmeteltiin loputtomia, vilkkuvia valoja ja suuntasimme kohti Nanjing roadia. Kyseinen katu on siis se turistikatu, jolta löytää kaikki mahdolliset kaupat ja ostoskeskuksia. Nelikerroksinen Forever 21 sai mut sekaisin ja ilman Kuuttia kauppa olisi ollut varmaan tyhjä puolessa tunnissa. Täällä shanghailaiset naiset ottavat poikaystävänsä mukaan kaupoille ja poikaystävien tärkein tehtävä on kantaa naisten käsilaukkuja ja ostoksia. Noh pian Kuuttikin opetetaan kiinalaisten tavoille! Kävimme nopeasti vielä pyörähtämässä nelikerroksisessa Niken myymälässä. Täällä jossain on kuitenkin Niken outletti niin ostokset jäivät vielä tekemättä.
Pitkän kävelyn jälkeen teki tosi paljon mieli fresh orange juicea ja mihin päädyttiinkään. Noh äklömakeaan hyytelöitä sisältävään mango-aloe mehuun. HYI! Tästä toipuaksemme piti ostaa kuutille sika iso tsingtao ja marialle pepemaxia. Myös viinit kaupoissa on kalliita :(((( jäi nekin sitten hyllyyn...
Huomenna tarkoitus mennä turisteina Hop-on-hop-off ajelulle ja illalla syömään parin suomalaisen kanssa. Perjantaina sitten back to Shnaghai partyt ja MUUTTO. Isi tuutko muuttoavuks?!
VPN avulla näkyy jenkki netflix!
VPN avulla näkyy jenkki netflix!
Päivän treenivinkki: mentaalirepsit
-Martsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti