tiistai 26. marraskuuta 2013

Lomasuunnitelmia ja kiinan kokeita

Voiko lomalla lähteä lomalle? 

Tai no, meillä alkaa loma Shanghaissa ensi viikon maanantaina kun olemme saaneet toisen kiinan  kielen kokeen tehtyä. Sitten meillä on viikko aikaa nauttia Shanghain syksystä ja 8.12 kello 22 lennämme Ho Chi Minh cityyn ja seuraavana aamuna kohti Nha Trangia. Ensimäinen yö lentokentällä tulossa, sillä Nha Trangin lentomme lähtee jo ennen aamu kuutta. 

No entäs ne kiinan kokeet? Perus Kiina, saimme Tokiosta palattuamme kuulla, että yhden kokeen sijaan teemme kaksi koetta. Toinen koe tehdään tietokoneella jossain toisella kampuksella. Sitä varten meidän piti mennä valokuvaan ja ilmoittaa passimme numerot opettajalle. Ja ei unohdeta sitä, että meille oli aiemmin ilmoitettu koulun loppuvan tämän viikon maanantaina, kun nyt se jatkuukin ensi viikkoon. Noh tämä ei meitä haittaa, sillä emme varanneet mitään matkoja tms. Mutta jotain muuta saattaisin harmittaa. Perjantaina meillä on "perinteinen" koe ja siinä on kirjallinen, että suullinen osio. Molemmat kokeet ovat pelkästään kiinan merkeillä..... Nyt sitten testataan kuinka hyvin merkkejä ja tooneja on harjoiteltu. Alla vähän kuvia, jotka varmasti piristävät teidänkin mieltä siellä kylmässä Suomessa. Maanantaina luokassamme oli "hieman" kylmä, kun kukaan ei oikein jaksa laittaa ilmastointia päälle. Istuin luokassa takki päällä, huppu päässä ja kaulaliina kaulassa. No mutta seuraavassa vähän meidän reissusuunnitelmia. 

Aluksi Nha Trang


Josta Mui Ne:n lähelle överi resorttiin 



Viimeisempänä Vietnamissa HCM


Siitä sitten kohti Thaimaata ja Salmeloiden perhejoulua. 

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Tokio

Nyt on Japanista kotiuduttu ja täytyy sanoa, että kylläpä löytyi erilainen paikka 3h lentomatkan päästä. Japani ja Kiina ovat keskenään kuin yö ja päivä. Kulttuurit ovat täysin päinvastaiset ja ainoa yhdistävä tekijä taitaa olla riisin syöminen. Erot kiinalaisten ja japanilaisten välillä pähkinänkuoressa: Japanilaiset on ystävällisiä kiinalaiset ei, japanilaiset ovat kohteliaita kiinalaiset ei, japanissa noudatetaan sääntöjä kiinassa ei, japanissa yhteisö menee yksilön edelle kiinassa yksilö yhteisön edelle.

Tokion kylä on todella hujan hajan, jopa Shanghaihin verrattuna. Tokiossa ei ole varsinaista keskustaa vaan kaupungista löytyy useita keskittymiä joissa on nähtävää ja koettavaa. Shanghaissa on kolme-neljä keskustaa riippuen miten karttaa haluaa tulkita. Tokiossa samanlaisia keskittymiä on melkein kymmenen. Me olimme tokiossa kolme kokonaista ja kaksi puolikasta päivää, joten emme edes ehtineet näkemään kaikkea. Suositeltava aika Tokion tutkimiseen olisi about viikko. Tarkoituksena oli kuitenkin nähdä mahdollisimman paljon, joten Maria oli suunnitellut meille kellontarkan päiväohjelman ja siitä ei lipsuttu. Aluksi Maria sai toimia myös suunnistajana, mutta se ei ollut ihan niin fiksu päätös, joten Kuutti sai ylennyksen suunnistusmestariksi.

Meidän ensimmäinen hotellimme sijaitsi Minaton alueella lähellä Ginzaa. Tokiossa hotellin voi bookata melkein mistä vaan, suositeltavaa kuitenkin, että hotelli sijaitsee JR-linen Loopin varrella. Loop on junalinja, jonka varrella kaikki isommat paikat ovat. Liikkuminen Tokiossa oli alkuun melko sekavaa, sillä kaupungissa on kolmessa omistuksessa olevia metrolinjoja ja jokaisella yhtiöllä on omat liput. Kun yhden päivän sekoilun jälkeen hahmottaa kuinka linjat toimivat, niin homma helpottuu kummasti. Takseilla ei ajeltu, koska ne ovat kalliimpia kuin Suomessa. Yleisesti Tokion joukkoliikkenne on huonompi kuin Shanghain.

Tokiossa vierailunarvoiset kaupungin osat ovat Ueno, Shibuya, Shinjuku, Harajuku, Odaiba island ja Akihabara. Me ehdimme vierailla näistä paikoista kaikissa. Karttaa katsomalla selviää, että Shibuya, Harajuku ja Shinjuku sijaitsevat lähekkäin, joten siinä on yhdeksi päiväksi tekemistä. Shinjukussa kannattaa käydä Government buildingin ILMAISELLA näköalatasanteella, kirkkaana päivänä näkyy mt. Fujille asti. Shinjuku on Tokion uuttaa trendikästä aluetta, jota monet pitävät "keskustana". Harajukussa on hipsteriostoskatu, josta bongasimme herra Monroen. Shibuya on Tokion kuuluisinta aluetta ja sitä näkee usein telkkarista.

Ueno ja Akihabara ovat melko lähekkäin joten siinä taas kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ueno on vanhaa Tokiota, joka on hyvin erilaista muuhun kaupunkiin verrattuna. Ueno muistutti itseasiassa melko paljon Kiinaa. Uenosta löytyy myös iso puistoalue, joka oli vielä näin syksylläkin ihan vierailemisen arvoinen paikka. Illalla Uenosaa on luultavasti vähemmän nähtävää kuin päivällä. Akihabarasta löytyy niin paljon elektroniikkaa, että ei mitään järkeä. Se on myös animefanien keskuudessa tosi suosittu paikka. Akihabarassa elektroniikka oli vähän edullisempaa kuin Suomessa. Tokio oli muutenkin hintatasoltaan vähän Suomea edullisempi.

Odaiban saarella saa menemään koko päivän, vaikka se alueena onkin melko pieni. Odaiballa on paljon ostoskeskuksia ja ravintoloita ja lisäksi saari tarjoaa todella hienot näkymät. Itse saarelle meneminen on jo kokemus. Saarelle mennään joko lautalla tai sitten kumipyöräjunalla älyttömän hienoa 1km pitkää siltaa pitkin. Saarelta löytyy myös vapaudenpatsas(?). Me eksyimme Odaiballa erääseen indoor videopelihuvipuistoon. Oli kyllä kokemisen arvoinen, vaikka tulikin vähän paha olo. Lisäksi saarella on  iso pelihalli, jossa pääsee mm. golffaamaan simulaattoriin ja lyömään baseballia.

Alunperin meidän piti lähteä viimeiseksi yöksi onsen ryokaniin johonkin Tokion lähettyville. Taloudellisista ja aikataulullisista syistä hautasimme idean ja vietimme myös viimeisen päivän cityssä.  Onsen Ryokanit ovat siis kuumille lähteille perustettuja majataloja. Toinen hotellimme sijaitsi Ninonbashin kaupunginosassa. Ninonbashi on enemmän toimistoaluetta, mutta silti ihan siisti ja mukava. Kunnon rahoitushärkinä vierailimme Tokion pörssissä, joka oli ihan hotellimme vieressä.

Tokiossa ruoka on älyttömän hyvää jos tykkää japanilaisesta tai italialaisesta. Me keskityimme tällä reissulla japanilaiseen ruokaan. Kokeilemisen arvoisia ruokia: Tempura, sushi ja sashimi, lihakipot ja grilliruoka (Yakitori).

Päivän treenivinkki: Larry Scott Giant Set

maanantai 18. marraskuuta 2013

Pikakatsaus Tokioon

Sunnuntai aamuna klo 7.00 olimme jo Pudongin lentokentällä ja matka kohti Tokiota saattoi alkaa. 


Meidän asuntonamme täällä toimii ihana ruotsilaivahytti, Fresa Inn Hamamatsuo Daimon jotain... Lähellä metroa, todella siisti ja HILJAINEN?!


Ekana iltana käytiin Ginzan suurella ostoskadulla ja kuvassa paikallinen Stokkan jouluikkuna. 


Käytiin syömässä tempuraa iltapalaksi ja ai että oli hyvää. 


Mieli tekee hiihtämään....


Paikallinen Teukka väänsi meille maanantai aamun kunniaksi aamusushit. Rafla sijaitsi kalamarkkinoilla ja kalastajat toivat tuoreita kaloja Teukalle, josta se sitten pikkuisilla japanilaiskäsillään teki meille parasta sushia. 



Ja vielä tunnelmia markkinoilta. 




Mahat täynnä sushia suuntasimme Government Buildingiin ja 45. kerrokseen ihailemaan aurinkoista Tokiota. 


Matka jatkui sitten Shinjunkun läpi baseball treenipaikkaan ja pallot saivat kovaa kyytiä!



Armottoman lyöntitreenin jälkeen käyntiin syömässä lihakiput ja suuntasimme Takeshiman kadulle, joka on suosittu ostoskatu nuorten keskuudessa. Noh meillä oli aikaa pällistellä siellä ja pidettiin pienimuotoinen Suomikokous. 


Ja kun hiukset on laitettu kuntoon, on aika ottaa kuva!


Ekat jouluherkut, nams. 


Ja vähän umeshua että jaksettiin illalla jatkaa Roppongin alueelle. 


Tää ruoka on niin hyvää täällä!!! 





Vielä meillä on muutama päivä aikaa täällä ja päivitetään kunnolla Japanin kuulumiset Shanghaista käsin. Mutta japanilaiset on hiljaisia, hymyilee ja on super kohteliaita. Tokio on super hieno paikka! 

lauantai 16. marraskuuta 2013

Avioliittomarkkinat


Mies, joulukuu 1971, 180cm, kuukausiansiot ja kuvaus henkilöstä


Taas on hetki vierähtänyt edellisestä blogipostauksesta. Syynä tähän on se, että täällä ei ole tapahtunut juurikaan mitään ja kaikki kirjoittamisenergia on keskitetty koulutöihin, joiden deadlinet ovat ihan tässä lähiaikoina.


Ilmoituksia liimattuna sateenvarjoon

Ajattelimme kuitenkin jakaa teille yhden hienon kiinalaisen tapahtuman nimittäin avioliittomarkkinat! Joka viikonloppu kokoontuu muutama satapäinen kirppiskansa People's Squaren puistoon kaupittelemaan. Erona suomalaiseen kirppiskulttuurin kuitenkin se, että täällä ei suinkaan suoriteta vaihdantaa vanhoilla vaatteilla, vaan kotiin nurkkiin jääneillä lapsilla.

Markkinointipäällikkö tytär vaimoksi oy ab:sta
Kiinassa avioliitot ovat edelleen enemmän tai vähemmän järjestettyjä. Kiinan opettajamme mukaan vanhemmat etsivät sopivan ehdokkaan ja tuovat hänet kotiin näytille ja ehdokkaalle ei käytännössä voi sanoa ei. Kiinassa tulevaa kumppania valitessa enemmän vaikuttaa työpaikka ja varallisuus. Hammasrivin suoruus ja silmien väri ovat sitten ihan toissijaisia juttuja. Kumpaakaan osapuolta ei välttämättä kiinnosta olla yhdessä, mutta avioliitto on kuitenkin toteuttettava. Kuultimpa tuossa taannoin, että eräs mies olis joutunut neljä kertaa kosimaan ennenkuin oli tullut sellainen "no hyvä on sitten" vastaus. Kaikki parisuhteet ja avioliitot eivät tietenkään ole sovittuja ja varsinkin kaupungeissa nuoret saavat yhä enemmän ja enemmän itse päättää kenen kanssa ovat. Tärkeintä, että kunhan nyt jonkun kanssa on.

Avioliittomarkkinat ovat epätoivoisille vanhemmille hieno paikka 'pitchata' se oma muksu jollekkin, joka muksun suostuu ottamaan. Puistossa on yleensä a4 kokoinen paperi liimattuna sateenvarjoon tai ilmoitustauluun. Paperissa on esitelty tärkeimmät asiat eli sukupuoli, syntymäaika, PITUUS, paino, PALKKA ja MUU VARALLISUUS. Emme vieläkään tiedä kuinka hyvät hakijat erottuvat huonoista sillä hakemukset ovat melko tasapaksua tavaraa. Huhupuheiden mukaan länsimaalainen olisi kysyttä tavaraa...

Me suuntaamme huomenna Tokioon ihmettelemään täysin erihenkisiä aasialaisia ja palaamme Shanghaihin torstaina ja uutta blogipostausta odotettavissa sitten perjantaina. Zai jian!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Kiinan opiskelusta

Jotta saataisiin blogiin vähän kouluasioita ajattelimme hieman avata mitä olemme kiinan kielessä oppineet. Perus koulupäivämme on klo 8-11.40 eli 4 x 45min oppituntia ja tauot. Aamuisin lähdemme kouluun viimeistään klo 7.20 ja nautimme 40minuutin metromatkasta kahdella eri metrolla. 

Yleensä kielen tunneilla ensimmäiset 45minuuttia kertaamme edellisen tunnin asioita niin, että opettaja laittaa meidät tekemään omia lauseita, dialogeja yms. Sitten menemme uusiin sanoihin ja dialogiin, opiskelemme hieman kielioppia ja viimeisen 45minuutin aikana teemme kirjoitusharjoituksia, joista saamme arvosanan. Ensimmäisillä viikoilla meillä oli leikkejä ja pelejä, mutta ne ovat nyt jääneet ja olemme keskittyneet kielioppiin. Tänään esimerkiksi opettelimme 3 x 45min le - sanan käyttöä ja miten se vaikuttaa lauseeseen. 

Mutta tässä listattuna asioita, joita olemme oppineet
-Itsensä ja perheen esittely
-Mitä tekee työkseen
-Kertomaan päivän aikatauluista
-Miten taksissa/ravintolassa/kaupassa toimitaan
-Suunnan neuvominen ja kysyminen
-Sää

Yllä mainitut asiat ovat suurempia kokonaisuuksia, joita olemme käyneet. Osaamme esimerkiksi tinkiä kaupassa, tilata ruuat ravintolassa, liikkua taksissa niin ettei tarvitse joka kerta olla osoitelappua mukana, kysyä missä on metro ja niin edelleen. Kuten Kuutti jo aiemmassa postauksessa totesi, olemme oppineet ehdottomasti enemmän kiinaa mitä ajattelimme. Välillä koulussa tuntuu helpolta ja seuraavalla tunnila taas katsot suu auki taulua ja niitä ihmeellisiä merkkejä tajuamatta mitään. Välillä se, että joku ymmärtää mitä tahdot esim. kioskista tekee sinut iloiseksi ja toisaalta välillä ihmettelet miksi kiinalainen jatkaa kiinan huutamista vaikka varmasti näkee naamastasi ettet tajua sanaakaan. Toivon kuitenkin, ettemme aivan heti unohtaisi tätä uutta ja vaikeaa kieltä. Tarkoituksena on jatkaa kiinan opiskelua kun palaamme Suomeen. 

Hyvää viikonloppua!
-Maria

torstai 7. marraskuuta 2013

Treenivinkki!!!


Viikon kuulumisia

Alkuviikko meni melko normaaleissa merkeissä. Kävimme koululla, salilla ja teimme vähän harkkatöitä. Olemme myös eläneet budjetti viikkoa, eli kaikki ylimääräinen tuhlailu ja hienoissa ravintoloissa käynti on kielletty. Meillä on myös kiroilulakko ja yllätys yllätys herra Kilpeläinen kiroilee kuin rekkamies. Sanktiona kiroilusta on 5minuuttia hierontaa, sillä jos panoksena olisi raha, olisimme molemmat viikonpäätyttyä köyhiä. Kiinalaiseen tapaan työ opettaa ja ensi viikolla ei kummankaan suusta tule enää yhtään kirosanaa. Sitten vähän tarinaa eilisestä. 

Eilen, eli  keskiviikkona meillä oli lomapäivä koulusta ja lähdimme metromatkan päässä olevaan "Kiinan venetsiaan" eli Qibaohun. 


Noh jengiä oli taas melko paljon, vaikka kyseessä oli arkipäivä. Porukka kierteli pikku kujilla, jotka oli täynnä kauppoja ja lähes jokaisella oli kanavartaat suussa. 


Siinä se kaunis ja puhdas joki sitten oli. Sanoisinko, että likaisempi kuin Vantaan joki... Mutta tulipahan tämä paikka nähtyä. Päätimme vielä suunnata turistipäivän kunniaksi Yuyuan Gardeniin ihmettelemään. 


Kuutti ja vanhat talot. 



Vähän tärähtänyt Martsa






Ja näkymiä Starbucksin lasin takaa. Täällä kahvit myydään jo joulumukeissa ja kaupoista on mahdollisuus ostaa joulukoristeita. Jihuu!

Iltamme jatkui sitten vähän suomalaisemmissa merkeissä. Olimme saaneet Suomen konsulilta kutsun illalliseen, joka oli osa Finnish Design Week:iä. Matkasimme kohti Tongjin yliopistoa ja Sino-Finnish centteriä. Paikka oli todella hieno ja suomalaista designia löytyi yllin kyllin. Tilaisuuden menusta vastasi  New Yorkista lennätetty, suomalainen kokki Petteri Luoto ja hän oli loihtinut erittäin hyvän buffet menun. Tarjolla oli salaatteja, perunoita, toast skagenia, lohta, nautaa, lihapullia, perunamuussia... Ja tottakai VIINIÄ. 


Tilaisuuden avaus.


Marimekkoa ja buffetin antimia

 Ja jälkkäriksi oli vispipuuroa ja pannaria

Kaikin puolin onnistunut ilta ja pääsimme virallisen osuuden jälkeen suomalaiseen Harvian saunaan! Oli kyllä hyvät löylyt ja taisipa Kuutti nauttia kulauksen Jallua teekkaripojilta. Kiitos veronmaksajat! 

lauantai 2. marraskuuta 2013

Daxue

Opiskelijakulttuuri, tiedotus, aktiviteetit, aikataulut, vaihtarielämä, viihtyvyys, haastavuus. Kaikkia yhdistää yksi asia. Meiyou eli ei oo.

Blogin suurensuuri lukijakunta on toivonut opiskeluun liittyvää päivitystä, joten nyt tulee sellainen. Toivotaan ettei tuleva teksti vie työleirille rakentamaan junarataa johonkin sisä-mongoliaan. Kouluun liittyviä juttuja ei ole tosiaan kauheasti julkaistu, koska siitä ei ole juuri mitään kerrottavaa. Mutta sitten asiaan.

Lähdetään liikkeelle yliopiston yleisestä viihtyvyydestä, opiskelijakulttuurista ja vaihtarielämästä. Suomessa on totuttu siihen, että koulu järjestää niin paljon aktiviteettejä, että kaikkea ei ehdi nähdä ja kokea koko opiskeluaikana. Suomessa, ainakin LUTissa, pidetään vaihtereista huolta ja he ovat tervetulleita kaikkiin koulun tapahtumiin ja samoin heille järjestetään omia tapahtumia. Vaihtareilla on tutorit ja kurssitarjonta on lähes loputon (= kaikki kurssit joiden kieli on englanti ml. kielikurssit). Opiskelutilat ovat ensiluokkaiset ja koulussa tulee kiireisimpänä aikana oltua yli 12 tuntia päivässä, joten tilojenkin pitää olla sen mukaiset.

Täällä meidän kohdeyliopistossa meininki on todellakin päinvastainen. Koko kampus on lähtökohtaisesti niin rähjäinen ja epäviihtyisä ettei se pysty tarjoamaan minkäänlaista aktiviteettia. Olemme löytäneet kampusalueelta tasan yhden hengailupaikan, joka on vaihtareiden dormin aulu, josta löytyy yksi vanha sohva. Koulun käytävät ja luokkatilat ovat huonokuntoisia ja epäsiistejä ja bonuksena virtsan haju. En olettanut missään vaiheessa tulevani LUTin tasoiseen kompleksiin, mutta totta puhuen en odottanut myöskään ihan näin kehnoa paikkaa. Mielipiteeni koulusta ei ole vain minun vaan voin puhua myös muiden vaihtareiden puolesta. Suurimmat puutteet olkoon nyt sitten vaikka huono yleiskunto ja vapaa-ajan vietto mahdollisuudet.

Opiskelijakulttuuriin ei ole meidän koulussa törmätty. Kahden kuukauden aikana ei ole kuultu eikä nähty, että koulu järjestäisi yhtään mitään ja ei koulussa taida olla edes mitään järjestöjä tai kerhoja, jotka puuhailisivat jotain yhteisen hyvän eteen. Koulun kautta ei siis pääse tutustumaan yhtään kehenkään sillä vaihtarit on vielä eristetty omille kursseille, joita ei pystynyt vaihtamaan vasta kuin pienen neuvottelun jälkeen. Vaihtamisen jälkeen käymme edelleen kursseilla joilla on vain muita vaihtareita. Me asumme Marian kanssa kampuksen ulkopuolella, joten meillä on vielä heikommat mahdollisuudet verkostoitua yhtään kehenkään, mutta onneksi sosiaalisina ihmisinä olemme löytäneet paljon kavereita ja ei meillä täällä tylsää tule. Ennenkuin joku pääsee kommentoimaan, että asuisitte sitten kampuksella niin olisi edes vähän opiskelijaelämää, mutta vaan kun ei ole. Opiskelijat ovat parin kuukauden aikana tasaiseen tahtiin muuttaneet kampukselta hotelleihin, koska asumisen taso ei ole päätä huimaavaa ja koulu alueella tulee iltasin aika tylsää.

Koulussa on näennäisesti isot toimistot KV-palveluita varten ja paljon ihmisiä työllistetty, jotta yliopisto olisi kansainvälinen, mutta silti välillä ihmetyttää kuinka hankalaa toiminta KV-puolella on. Esimerkkinä toimikoon, vaikka viisumin lisäentryn saaminen, josta postasimme aikaisemmin. Lisäksi KV-puolta vaivaa tiedon puute. Esimerkiksi kukaan ei vieläkään tiedä tarkalleen, koska koulumme päättyy täällä. Paperissa lukee 6.12, mutta se voi loppua jo viikkoa aikaisemmin tai 1.12 tai joskus silloin(?!). Aika hankala on lähteä lentoja buukkailemaan kun ei tiedä milloin se koulu oikeasti loppuu. Lisäksi aina kun joltain henkilökunnan ihmiseltä kysyy jotain niin vastaus on I don't know. Kouluun tullessa meistä suomalaisista vaihtreista ei ollut muuta tietoa kuin yksi a4 jossa luki kaikkien nimet. Vaihtareihin liittyvä tiedotus tapahtuu kuulemma dormin seinällä eikä esim. Internetissä. Me emme asu dormissa, joten kyselemme aina onko jotain kuulunut, mutta koko aikana seinälle on ilmestynyt yksi ilmoitus Shanghain kiertoajelusta. Vaihtoesitteessä luki, että koulu järjestää kaksi matkaa lukukauden aikana, mutta eipä ole kuulunut, eikä taidettaisi enää uskaltaa lähteäkkään.

Viimeisenä asiana palaan kurssien haastavuuteen, josta onkin ollut tekstiä aikaisemissa kirjoituksissa. Haastavuus ei vastaa suomalaista yliopistoa, enkä tiedä vastaako yliopistoa muutenkaan. Kiinalaisten kursseista en osaa sanoa sillä en tiedä, mutta vaihtarikurssit ovat aivat liian helppoja. Niin se vaan on, että ihminen kaipaa elämässään haastetta ja nykyisellään kurssit eivät motivoi matkustamaan 40 minuutin koulumatkaa kello seitsemän jälkeen. Kiinan kielen kurssit tekevät poikkeuksen. Kielenopintoja on paukutettu sellaisella tahdilla, että enpä olisi uskonut puhuvani näin paljon kiinaa kahden kuukauden jälkeen.

Tiedän, että Shanghain muissa yliopistoissa tilanne on paljon parempi. Ainakin Tongji, Fudan ja School of economics and Finance järjestävät paljon opiskelijakativiiteetteja, koulut ovat viihtyisiä ja kurssit motivoivia ja jopa liiankin vaikeita. Suurin osa ei ole kuullutkaan koko Shanghai Universitysta, eikä varsinkaan siitä, että siellä olisi vaihtareita. Sen sijaan Fudan ja erityisesti Tongji ovat tunnettuja ja mm. Aalto yliopistolla on mahdollisuus tehdä kaksoistutkinto Helsingissä ja Tongjissa. 

Ja ettei menisi koko blogi aivan itkemiseksi ja valittamiseksi niin pitää esittää korjausehdotuksia. Koen, että kohdeyliopistomme ongelmat ovat tällä hetkellä sen verran suuria, että niitä ei kannata yrittää lähteä ratkomaan vaan tilalle tulee löytää parempi kohde. Shanghaissa on yli 20 yliopistoa, joten kai niistä joku LUTin huolii. Vaasa ja Aalto tekevät toimivaa vaihtoa suurempien koulujen kanssa, joten miksei sitten myös LUT. LUT on panostanut valtavasti opetuksen tasoon ja saanut useita akkreditointeja, joten nyt olisi aika hyödyntää sitä myös ulospäin. Täällä Shanghaissa olisi tarjoilla yliopisto, joka on NY Timesin tekemän tutkimuksen mukaan 43. paras tarjoamaan työntekijöitä.

Nyt varmasti joku ajattelee, että helppohan se on puhua, mutta kontaktien saanti on niin vaikeaa. Minä pystyn tarjoamaan henkilöiden kontaktit täältä Shanghaista, jotka tekevät työkseen tätä yliopistojen välisen yhteistyön edistämistä ja varsinkin vaihto-opiskelu mielessä. Tarvittaessa voin ottaa projektin hoitaakseni ja katsoa mihin päädytään. Joka tapauksessa koen, että LUTilla on potentiaalia parempaan yhteistyö yliopistoon ja opiskelijamme ansaitsevat sen.

Terveisin,

Kuutti


Ps. Edelleenkin Shanghai on paikkana aivan mahtava ja en kadu hetkeäkään, että päädyin Kiinaan ja juurikin tänne vaihtoon!