Beijing

DAY 1

Lähdimme torstaina Shanghaista Pekingiin G18 luotijunalla kello 15.00 ja olimme perillä Pekingissä noin kahdeksan aikaan. Menimme hotellille ja kävimme läheisessä raflassa syömässä kinkkiaterian. 

 

DAY 2

Perjantaina  suuntasimme taksilla Tianamenin eli taivaallisen rauhan aukiolle, josta jatkoimme kohti kiellettyä kaupunkia sekä Coall hilliä ja sen tarjoamia näkymiä. Näkymät eivät perjantaina olleet kauhean hääppöiset, sillä saasteita oli älyttömän paljon ja näkyvyys vain muutama sata metri. Illalla saastemittari näytti yli 350, hazardous. Suomessa pahana lukuna voidaan pitää lukemaa 12, me nautimme siis oikein urakalla saasteita ja sen kyllä huomasi illalla yskiessä. 

Kielletyssä kaupungissa oli mahdollista saada audio-opastus suomeksi. Noh me hullut suomalaiset tottakai halusimme suomenkielisen opastuksen kiinassa, ettei vain tulisi koti-ikävä. Nauhan nainen tarjosi oikein mukavia huomioita ja suomen kieli tämän kiinalaisen naisen puhumana kuulosti lähinnä virolta. 

Tässä olimme juuri kivunneet Coal hillille ja löysimme Pekingin keskikohdan. 

Yhteistuumin päätimme lähteä pitsalle ja sattumoisin olimme kuulleet Hutong Pitsasta (KIITOS MARKUS) ja täytyy kyllä todeta, että pitsat olivat erittäin hyvät, NAMS! 

Ja tottakai pitihän pitsan jälkeen saada vähän jälkkäriviiniä hutongilta löytyvältä kattoterassilla. Perus kiinalaiseen tapaan tingimme viinipullon hinnasta pois 50RMB. 

Illalla suuntasimme Ghost Streetille, joka on paikallisten suosima 1,5km pituinen katu täynnä ravintoloita. Paikka oli helppo löytää metron uloskäynnin jälkeen, sillä lähes koko katu oli täynnä punaisia lyhtyjä. 

Ennen kiinalaisia rapujuhlia löysivät Kuutti ja Marjo kadulta 15RMB(alle 2e)  mojiton. Sen jälkeen oli taas virtaa etsiä raflaa ja maistella euron maksavia kiinalaisia jokirapuja. Helan går allihoppa! 

DAY 3

Reissumme kohokohtia oli varmasti kiinan muurin näkeminen ja siellä tepastelu. Matka kohti kiinan muuria alkoi kello 6.00 lauantai aamuna erittäin kirpsakassa syyssäässä. Oikeastaan kävelimme noin 3tuntia rappusia ja vielä tänäänkin voimme tuntea kiinan muurin aiheuttaman lihassäryn jaloissamme. 

Ja koska olemme täällä omaksuneet kiinalaiset tavat, tai no Maria on pahempi kuin kiinalainen ja Kuutti häpeää silmät päästään, piti muurilla ottaa kiinalainen omakuva. Kiinalaisiin tapohin täällä kuuluu  töniminen ja ohittaminen yms...  Maria on jo mestari ohittamisessa. 

    

Marjo päätti yllättää meidät muurilla vaeltelijat ja hän oli ostanut viinipullon muurille. 

Loppu matkasta porukkamme oli hieman hajaantunut ja Kuutilla riitti vielä virtaa kivuta tornin 23 luokse, josta alkaa sitten "original" muuri, mitä ei ole korjailtu turisteja varten. Kaikki, jotka muurille joskus elämänsä aikana suuntaavat, kannattaa ottaa suunnaksi Mutianyu ja torni 23. 

Muurin jälkeen matkustimme parin tunnin matkan kohti Summer Palacea ja alla olevasta kuvasta näkyy Marian kiinnostuksen taso rankan päivän jälkeen. Toisella puolella puistoa jouduimme keskelle kiinalaista kaaosta eli liian pienet käytävät ja aivan helvetisti kiinalaisia. 

Pienen levon jälkeen suuntasimme vielä Anthony Bourdainin suosittelemaan Pekingin ankka ravintolaan. Vaikka olimme tehneet pöytävarauksen kyseiseen ravintolaan (joka näytti aivan räkälältä ja pahemmalta kuin kinkkiraflat yleensä) jouduimme odottamaan vuoroamme yli 1,5 tuntia. Onneksi pojat löysi kulmalta vanhan pariskunnan pitämän bissekioskin ja nautiskelivat euron bissejä. Koska ravintola oli hutongissa, oli sinne maalattu seiniin opasteet ravintolaan.

DAY 4

Viimeisenä päivänä kävimme vielä yhdessä suositussa hutongissa, jonka kuvat olivat viime postauksessa. Sitten suuntasimme takaisin kohti tuttua ja turvallista Shanghaita, missä liikenne on yksi iso kaaos ja tööttäilyä kuulee läpi yön. Silti paikka tuntuu kodilta Pekingin jälkeen. Pekingissä ei ollut suuria pilvenpiirtäjiä ja hulluja kuskeja, kommunismin pystyi aistimaan ja ihmiset Pekingissä olivat ystävällisiä?! Etsimme lauantaina jotain kivaa istuskelupaikkaa ja kävelimme vain tyhjiä katuja kello 10 illalla. Samaiset kadut olivat olleet aivan täpötäynnä pari tuntia aiemmin. Shnaghaissa voi jokainen yrittää löytää ravintolakadun, joka on kiinni kello 10?! Mahdotonta! Onneksi sunnuntai iltana Sherpa oli auki vielä kymmeneltä Shnaghaissa ja saimme tilattua vähän iltapalaa! Taas kerran love u Sherpa.